Matti Karppa Jämeräpartainen insinööri

Sivistysvihamielinen hallituspolitiikka tuhoaa Suomen tulevaisuuden

Aalto-yliopistossa on saatu tuta Juha Sipilän hallituksen sivistysvihamielinen politiikka täydessä karmeudessaan. YT-kirves on heilunut: Aalto-yliopisto irtisanoo peräti 8 % työntekijöistään. Tämä on suoraa seurausta Sipilän hallituksen päätöksestä leikata yliopistojen rahoitusta lähes 700 miljoonan euron edestä vuosien 2016–2018. Aallon osuus leikkauksista on noin 140 miljoonaa euroa.

 

Leikkaukset suoritetaan käytännössä juustohöyläperiaatteella, eli minkäänlaisia rakenteellisia uudistuksia ei ole odotettavissa. Eikä leikkausvaraa juuri hallinnossa enää ollutkaan, koska Aalto kävi edelliset, hallintohenkilöstöön rajoittuvat YT-neuvottelunsa vasta vuonna 2014. Sen takia tällä kierroksella 55 % irtisanottavista on tutkimus- ja opetushenkilöstöä. Leikkaukset kohdistuvat siis kipeimmin yliopiston ydintoimintaan: tutkimukseen ja opetukseen. Irtisanomiset ovat tuntuneet jo hyvin konkreettisesti myös opiskelijan arjessa: kursseja on jäänyt kesken, kun luennoitsija on irtisanottu kesken kurssin.

 

Aallon leikkauksissa kuitenkin professorit jäivät YT-menettelyn ulkopuolelle. Sipilän kirves tekee vielä pahempaa jälkeä Helsingin Yliopistossa, missä leikkaukset ovat suuruudeltaan järkyttävät 106 miljoonaa euroa vuositasolla. Leikkausvaraa ei yliopiston toiminnassa juuri enää ole, joten leikkaukset tulevat näkymään vuosikymmenten päähän: mahdollisten professuurien lakkauttamisten seurauksena osaamisen siirtäminen tuleville sukupolville katkeaa, ja paluu leikkauksia edeltäneeseen tilaan on hyvin vaikeaa ja edellyttää vuosikymmenten työtä.

 

Akateeminen työttömyys on jo ennätyslukemissa, ja hallituksen toimet pahentavat sitä entisestään. Haluammeko oikeasti nähdä entistä useampia tohtoreita kortistossa tai korkeinta mahdollista koulutustaan vastaamattomassa työssä? Yliopistosta irtisanottavat tutkijat ovat myös erityisen vaikeasti työllistettäviä työntekijöitä. Yliopisto muodostaa työelämässä täysin omaleimaisen maailmansa ja edellyttää erityislaatuista osaamisprofiilia. Tutkimuksen teko ja opettaminen yliopistossa ovat taitoja, joita tutkijat ovat kehittäneet vuosia. Kaikesta huolimatta näiden erityistaitojen kysyntä yksityisellä sektorilla on varsin rajallista. Kallis, vuosikausia kestänyt tutkijan koulutus menee hukkaan, jos tutkija joutuu hakeutumaan matalamman koulutustason töihin. Valtakunnallisten koulutusleikkausten takia tutkijan työn jatkamiselle Suomessa ei juuri ole edellytyksiä; muutkin suomalaiset yliopistot ovat täsmälleen samojen leikkauspaineiden kourissa. Tutkijan työn jatkaminen edellyttää hakeutumista ulkomaille. Tämä on kuitenkin vaikeaa perheellisille työntekijöille. Lisäksi muun henkilöstön irtisanominen aiheuttaa myös tavanomaisessa työttömyydessä piikin. Työttömyyden kasvu näkyy välittömästi esimerkiksi Espoon kaupungin verotulojen laskuna. Vastaavan suuruisten irtisanomisten kohdistuessa teollisuuteen, hallitus on tarjonnut irtisanotuille tukea ja apua. Yliopistojen irtisanomisaallon liennyttämiseksi Sipilän hallitus ei ole esittänyt mitään tukitoimia.

 

Höyläämisen välittömiä inhimillisiä seuraamuksia vakavampaa on se, millaisen kolauksen ne aiheuttavat Suomen maineelle koulutuksen edistysmaana. Jo nykyisellään Suomen yliopistolaitos on kärsinyt alhaisesta kansainvälistymisen tasosta, johtuen osaltaan tutkijoiden matalasta palkkatasosta, heikoista työehdoista, laittomasta määräaikaisuuksien ketjuttamisesta ja heikosta tutkimusrahoituksen saatavuudesta. Ennennäkemättömät leikkaukset yliopistojen rahoitukseen ovat käynnistäneet aivovuodon. Suomen parhaat tutkijat lähtevät sankoin joukoin maasta parempien työmahdollisuuksien pariin muihin länsimaihin. Tässä tilanteessa on turha toivoa maailman huippuja enää Suomeen; Sipilän hallituksen valitsemalla linjalla Suomi ei pysty enää tarjoamaan mitään syytä maailman huipuille hakeutua tänne.

 

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja hallituspuolueet vastustivat näyttävästi koulutusleikkauksia. Sipilän hallitus on osoittanut harvinaislaatuista röyhkeyttä pettäessään vaalilupauksensa näin avoimen suoraviivaisesti ja välittömästi vaalien jälkeen. Koulutusleikkaukset ovat kenties hallitusohjelman voimakkaimmin kritisoitu osa. Sipilän ministerit ovat puheenvuoroissaan järjestään osoittaneet täydellistä ymmärtämättömyyttä yliopistolaitoksen toiminnasta ja tieteenteon arjesta. Puheet kaiken maailman dosenteista ja professoreiden kolmen kuukauden kesälomista, opetusministerin naiivit näkemykset paimenkirjeessään ja vaatimukset tehostaa toimintaa, jota on tehostettu ja kiristetty koko 2000-luvun ajan, vaikka löysää on jäljellä hyvin vähän, ovat halventaneet sivistystä, yliopistolaitosta ja paljastaneet hallituksen oman sivistymättömyyden.

 

Hallituksen tieteenteon luonteen ymmärtämättömyys näkyy yritysmaailmasta lainatussa puheessa, jonka mukaan pitäisi yrittää päästä maailman huipulle ”poisvalitsemalla” huonosti menestyvät tieteenalat ja keskittymällä kapealla sektorilla maailman huipulle. Yliopistojen ongelma on Suomessa kuitenkin ensisijaisesti täysin riittämätön rahoitus. Maailman huippuyliopistoissa rahoitus voi olla yhden yliopiston osalta yksinään suurempi kuin koko Suomen yliopistosektorilla yhteensä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden määrän suhde on täysin eri suuruusluokassa. Opiskelijat saavat henkilökohtaista ohjausta professoreilta, koska professoreilla on tähän riittävät edellytykset! Tieteenteko, erityisesti perustutkimuksen, on pitkäjänteistä, vaativaa ja riskialtista. Tuloksia on syytä odottaa vuosikymmenten aikajänteellä. Huipulle ei voida päästä, jollei olla valmiita rahoittamaan myös harharetkiä. Eikä huipulle päästä vain päättämällä mennä sinne kapea-alaisesti; huipulle pääsy edellyttää hyvää ja laaja-alaista perustasoa, jossa aina toisinaan syntyy uusia läpimurtoja ja menestystarinoita. Maailman parhaat yliopistot tekevät tyypillisesti hyvin laaja-alaista tutkimusta, eivätkä kaikki voi olla jatkuvasti maailman huipulla, koska huipulle ei mahdu kovin montaa tekijää yhtä aikaa. Huipulla olijat vaihtuvat, mutta samat yliopistot ovat jatkuvasti jossain huipulla.

 

Pitkäjänteinen työ edellyttää varmuutta rahoituksesta ja rauhaa tehdä työtä rauhassa; jatkuvat apuraha-arpajaiset, vuoden välein katkolla olevat työsuhteet ja autistiseen julkaisumäärien tuijottamiseen perustuva kilpailu tuhoavat pitkäjänteisen tieteenteon edellytykset. Nykyiset, liiaksi julkaisujen mittaamiseen perustuvat rahoitusmallit syrjivät erityisesti kansallisia ominaisaloja, joilla on vain vähän kansainvälistä merkittävyyttä, kuten esimerkiksi suomalainen oikeustiede, paikallisten kielten kuten suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen tutkimus, Suomen historia. Nämä ja monet muut vastaavat tieteenalat ovat tärkeitä suomalaisen yhteiskunnan jatkuvuuden ja kehityksen takaamiselle, mutta ne eivät ole kansainvälisesti erityisen mielenkiintoisia. Samalla jatkuva rahoituksesta kilpailu on valtavaa korkeimmin koulutetun työvoiman ajan haaskausta. Professorit ja muut alansa huiput joutuvat käyttämään mittavan osuuden työajastaan erilaisten hakemusten ja raporttien tekemiseen, vaikka rahoitushakemuksista vain hyvin pieni osuus menee läpi.


Vasemmisto uskoo koulutukseen ja sivistykseen. Ei vain välineenä yritysmaailman tarpeiden tyydyttämiseen, vaan myös itseisarvona ja inhimillisesti arvokkaana pääomana. Sivistys tekee maastamme varjelemisen arvoisen, mutta Sipilän sivistysvihamielinen hallitus leikkaa lastemme tulevaisuudesta. Yliopistolaitoksella on kansallinen erityistehtävä suomalaisen kulttuurin kehittämisessä ja säilyttämisessä, mutta tämä vuosisatainen perinne on vaarassa tuhoutua. Lyhytnäköiset koulutusleikkaukset tuhoavat lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme mahdollisuuden selviytyä digitalisoituvassa ja robotisoituvassa, entistä korkeampaa koulutusta vaativassa maailmassa. Yliopistolaitoksen rakentaminen vie vuosikymmeniä, mutta sen romuttamiseen riittää yksi hallituskausi.

 

(Kirjoitus on olennaisesti laajennettu versio Uudenmaan Vasemmistolle kirjoittamastani kannanotosta)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Maailmassa on lukemattomia alueita, missä pienessä Suomessa ei yksinkertaisesti voi olla osaamista, osaamisissakin on historiallista painolastia. Tässä väitteessä on ongelmia:

"mahdollisten professuurien lakkauttamisten seurauksena osaamisen siirtäminen tuleville sukupolville katkeaa, ja paluu leikkauksia edeltäneeseen tilaan on hyvin vaikeaa ja edellyttää vuosikymmenten työtä."

Miksi Suomessa massivisesti alkeishiukkasfysiikkaa:

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209006-maail...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Eivät ne mitään tuhoa. Molemmissa kouluissa hyvät opettajat ovat muutenkin niin harvinaisia, että opetus kannattaa hankkia suoraan laadukkaampien yliopistojen videoiduilta kursseilta. Pienessä maassa yritetään opettaa ja tutkia aivan kaikkea niin seurauksena on tehotonta ja laadutonta - kaikkea.

Suomen tutkimusrahoitus per capita on aivan maailman kärkeä ja tohtoreita tehtaillaan ylivoimaisesti eniten Euroopassa. Jotain järkeä tähän hommaan. Jaetaan vaikka duunia vähän muiden maiden kanssa.

Ja sen luento-opetuksen voisi lopettaa. Kaikkien ajan hukkaa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Toimituksen poiminnat